Nykyisen pääradan kunnostaminen ja välityskyvyn parantaminen Helsingin ja Tampereen välillä on selvästi parempi vaihtoehto kuin rakentaa rinnalle uusi, suora junarata. Taloustutkimus selvitti, että valtaosa Helsingin ja Tampereen välisestä työmatkaliikenteestä suuntautuu näiden kaupunkien välille muodostuneen työmarkkina-alueen keskiosiin, tai keskiosissa kunnasta toiseen. Päästä päähän ulottuvien työmatkojen määrä on tähän nähden vähäinen.
Teetimme päärataan liittyvän selvityksen Taloustutkimuksella helmikuussa 2020.
Tampereelta Helsinkiin päin ja Helsingistä Tampereelle päin kulkevista matkustajista 64 prosenttia suuntaa näiden kaupunkien väliselle alueelle. Tämä tarkoittaa 30 710 matkaa. Päästä päähän, eli Helsingistä Tampereelle saakka matkaavien osuus on vain 36 prosenttia.
Matkustusvolyymit ovat huomattavia. Työmatkustaminen Järvenpäästä, Hyvinkäältä, Riihimäeltä, Janakkalasta, Hämeenlinnasta ja Akaasta Helsinkiin, Vantaalle ja Tampereelle on seitsemän kertaa yleisempää kuin Tampere-Helsinki-Vantaa -välinen pendelöinti. Tamperelaiset, helsinkiläiset ja vantaalaiset liikkuvat päivittäin välipaikkakunnille noin kaksi kertaa useammin kuin päätepaikkakunnille.
Ihmisten on päästävä kulkemaan junalla, mutta päärata on tukossa. Tällä hetkellä sen paremmin radan kunto kuin kapasiteettikaan ei vastaa kauko-, tavara- ja lähijunien tarpeita. Lisäksi eri nopeuksilla liikkuvat junat haittaavat toistensa kulkua. Rataosuuden nykyiset puitteet aiheuttavat myös junaliikenteen ruuhkia, ohitustarpeita ja häiriöherkkyyttä. Jatkuvat viivästykset ja junien myöhästymiset kertaantuvat koko Suomen rataverkolla. Vajaatehoinen rata aiheuttaa aluetaloudelle tuottavuustappiota yli 30 miljoonaa euroa vuodessa.