Maakuntajohtajan blogi: Onko maakunnalla taloudellista tulevaisuutta?

Maakuntien tuleva rooli suomalaisessa yhteiskunnassa ratkeaa pian. Jos maakunnat syntyvät, niistä tulee sote-tehtäviensä ansiosta vahva toimija kuntien rinnalle. Sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksen ongelmista on viime viikkoina kirjoitettu paljon vanhustenhoivan yhteydessä. Miltä rahoituksen kokonaisuus näyttää maakunnasta käsin katsottuna? Riittävätkö Kanta-Hämeen maakunnalla rahat tehtäviensä hoitamiseen, jos maakunnat syntyvät?

Maakunnan rahoituksellista asemaa on juuri selvitetty. Kunnista ja kuntayhtymistä on koottu kattavat tiedot nykykustannuksista ja niiden pohjalta on laadittu uuden maakunnan ensimmäinen koetalousarvio. Tulos ei ole huono.

Talouden kokonaisuudesta leijonanosan muodostaa luonnollisesti sote. Kanta-Hämeessä tuotetaan tällä hetkellä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut kohtuullisen edullisesti. Asiakaspohjamme huomioon ottaen palvelumme ovat hiukan edullisempia kuin maassa keskimäärin, mutta tarjoamme niitä hiukan enemmän kuin maassa keskimäärin. Poikkeamat keskimääräisestä ovat vain parin prosentin luokkaa ja kokonaisuutena olemmekin vahvaa keskitasoa.

Alueellamme on onnistuneesti otettu käyttöön parhaita terveydenhuollon toimintamalleja, mikä näkyy erikoissairaanhoidon hyvänä tuottavuutena ja matalina kustannuksina. Kanta-Hämeen maakunnan alueen sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien kokonaiskustannukset ovat pysyneet viime vuosina ennallaan.

Tehtäväkohtaisesti lastensuojelun laitoshoidon, sekä vähäisemmässä määrin myös ikäihmisten hoidon ja erikoissairaanhoidon kustannukset ovat olleet kasvussa ja perusterveydenhuollon kustannukset puolestaan hienoisessa laskussa.

Hämäläinen ei hevillä kehu, mutta THL:n vertailun mukaan asiakkaat ovat Kanta-Hämeessä olleet palveluidensa saatavuuteen tyytyväisempiä kuin minkään muun maakunnan asiakkaat. Kehitettävääkin on: mm. nuorten palveluille on aikaisempaa enemmän tarvetta ja toisaalta väestön nopea ikääntyminen tulee aiheuttamaan meidänkin maakunnassamme suuria haasteita.

Ikäihmisten palvelurakenne on Kanta-Hämeessä edelleen liian laitosvaltainen, raskas ja kallis. Siirtymä laitoksista inhimillisempään ja edullisempaan hoivamuotoon vaatii toisaalta laitosten karsimista, mutta myös laadukkaaseen kotihoitoon ja palveluasumiseen panostamista. Toimenpiteet ovat maakunnassa olleet oikeansuuntaisia, mutta eivät riittäviä tilanteessa, jossa ikääntymisestä aiheutuva hoivan tarpeen kasvu on ollut nopeaa.

Ikääntymisen aiheuttamiin kustannuksiin ei ole Suomessa lainkaan varauduttu samalla tavoin kuin on rahastoimalla varauduttu kasvaviin eläkemenoihin. Rahoitusta puuttuu vanhustenhuollosta, ja vaikeita kansallisen tason poliittisia päätöksiä tarvitaan, jotta tuota rahoitusta pian löydetään sote-sektorin sisältä tai toisaalta budjetista. On selvää, että maan seuraava hallitus joutuu käynnistämään sosiaaliturvaa koskevan kokonaisuudistuksen, vaikka nykyinenkään reformi ei ole tätä kirjoittaessa vielä valmis. Suomalainen sosiaaliturva kuoppineen ja kannustinloukkuineen on nykyisellään muistuttanut hölmöläisten peittoa, jossa yhtä päätä on kasvatettu toisesta leikatulla palasella.

Kanta-Hämeen erikoissairaanhoidon vuosittaisten kustannusten vaihteluun ovat viime vuosina vaikuttaneet lähinnä yksittäiset, hankalasti ennakoitavat menoerät, kuten ulkopuolisten sairaaloiden käyttö ja potilasvakuutusmaksujen muutokset. Lisäksi kokonaiskuluja on kasvattanut sairaanhoitopiirin alijäämien kattamisohjelma. Sairaanhoitopiiri on kuitenkin sen ansiosta onnistunut kattamaan raskaan budjettialijäämänsä etuajassa. Sekä toiminnallisesti että taloudellisesti sairaanhoitopiirin tulokset ovat olleet viime vuosina hyviä. Sairaanhoitopiiri on myös aktiivisesti ja viisaasti toimien varautunut tulevaisuuden mukanaan tuomiin muutoksiin.

Terveydenhoidon palvelujen menomme painottuvat kuitenkin liikaa erityistason palveluihin. Tällä hetkellä kolmannes maakunnan kuluista kertyy erikoissairaanhoidosta. Tasapainoisen kehityksen ja talouden turvaamiseksi perusterveydenhuollon osuuden kasvattaminen on jatkossa välttämätöntä.

Paineita riittää kaikissa maakunnissa lähivuosille. Maakunnat joutuvat jo lähitulevaisuudessa sopeuttamaan menojaan, useat selvästi voimakkaammin kuin Kanta-Häme. Kanta-Hämeen maakunnan talous ei ole ensimmäisten joukossa vaarassa kriisiytyä, mutta tarkkaa taloudenpitoa ja sopeuttavaa suunnittelua tarvitaan meilläkin.

Maakuntavalmistelussamme lähtökohtana on palveluiden kehittämisen ohella ollut kaiken aikaa myös kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen ja asukkaiden oman aktiivisuuden lisääminen. Kaikkia ongelmia ei voida ratkaista vain palvelutarjonnan
kautta. Maakunnan kustannuskehityksen, mutta erityisesti asukkaiden hyvinvoinnin ja onnellisuuden kannalta yhä ratkaisevammassa roolissa ovatkin aktiiviset kantahämäläiset itse.

Anna-Mari Ahonen
maakuntajohtaja, Kanta-Häme